Tässä pikainen raportti Popcorn Hour A-100 mediatoistimen toimivuudesta. En kirjoita itsestäänselvyyksiä, joita on internettien putket jo pullollaan, mutta kerron joitakin havaintoja jotka itseäni ovat yllättäneet positiivisesti tai negatiivisesti, ja jotka olisi ehkä hyvä tietää ennenkuin investoi laitteeseen.
Kyseessä on siis pieni, todellakin fyysiseltä kooltaan yllättävän pieni, mediatoistin joka liitetään Ethernet-kaapelilla 10/100 Mbps verkkoon. WLAN-verkkoon liittymismahdollisuutta ei ole. Laitteen sisälle saa tavallisen 3.5" kiintolevyn PATA-liittimellä. SATA-liitintä ei ole. Etupaneelissa on kaksi USB-porttia, joiden kautta voi toistaa tavallisilla USB-massamuisteilla olevia tiedostoja. Laitteen takaa löytyy vähälukuinen mutta useimpiin käyttötarkoituksiin täysin riittävä liitinarsenaali. Paras tapa on kytkeä Popcorn televisioon tai videotykkiin HDMI-kaapelilla. Myös S-video, komponentti ja komposiitti videolähdöt löytyy. SCART-liitintä ei ole, mutta sehän on vain adapteritekninen järjestelykysymys. Äänet saa ulos analogisesti RCA-liittimistä stereona tai digilogisesti S/PDIF-liittimestä, tai tietenkin HDMI-kaapelin kautta. Virtalähde on ulkoinen ja pienikokoinen.
Kun laitteen sisälle kurkistaa, ei voi kuin ihmetellä kuinka vähällä määrällä komponentteja ihmelaatikko on saatu aikaiseksi. Tuntee itsensä melkein vähän petetyksi. Nyt joku saattaa ihmetellä pitääkö jokainen lelu aina purkaa osiksi. Tällä kertaa pitää, jos nimittäin haluaa asentaa sen kiintolevyn. Pakollista se ei ole, jos ei halua sirkkeliä mediatoistimensa sisään. 
Popcorn toistaa verkonkin yli videot vallan mainiosti, ja itse huomaan käyttäväni sitä mieluummin ilman kiintolevyä. Onneksi kiintolevyn asennus on ainakin tehty helpoksi. Kansi lähtee irti neljällä peukaloruuvilla, ja kiintolevy liu'utetaan PATA-liittimeen kiinni, ja virtakaapeli kytketään. Jos haluaa nössöillä, levyn voi vielä ruuvata pohjasta kiinni ruuveilla.
Ilman kiintolevyä laite on täysin äänetön. Huoneiston lämmittäminen hoidetaan isohkolla jäähdytyselementillä, joka kuumeneekin käytössä huomattavan kuumaksi. Myös laitteen metallinen kansi tuntuu viihdelaitteeksi aika lämpöiseltä. Toisaalta mitään vikaa en ole huomannut käytössä lämmöstä aiheutuvan.
Popcorn on taattua insinöörisuunnittelua, teoriassa se toimii mutta käytettävyys on kuin käyttäisi halpaa digiboksia. Kaukosäätimestä löytyy nappi melkeinpä jokaiselle toiminnolle erikseen, ja ilman säätimeen vilkuilua käytöstä ei tule mitään. 
Näppäränä yksityiskohtana kaukosäätimen nappulat ovat itsevalaisevia. Valikoissa seikkailessa tuntuu ettet ihan täysin määrää mitä laite tekee, vaan vain annat sille vinkkejä mitä pitäisi tehdä. Jotakuinkin hommat saadaan kuitenkin tehtyä. Osoitteiden, tunnuksien ja salasanojen kirjoittaminen kaukosäätimen numeronäppäimillä on suorastaan tuskallista. Onneksi niitä ei joudu tekemään usein.
Vehje näyttää kytketyt medialähteet etusivulla, jonka kautta niillä olevia tiedostoja voi selailla. Jokseenkin epäloogisesti alussa pitää valita haluaako selata video, kuva vai äänitiedostoja. Sen mukaan valikoista sitten filtteröidään vain sopivat tiedostot näkyviin. Etupaneeliin kytketyt USB-laitteet ilmaantuvat omaksi lähteekseen. Popcorn tukee miellyttävää määrää erilaisia verkkoprotokollia, lähteeksi voi määritellä Samba tai NFS jaon. 
Käytännössä olen testannut Linuxin Samban ja Vistan tiedostojakojen selailua, ja molemmat toimivat hyvin. Jos Popcorniin asentaa kiintolevyn, on laitteessa itsessään myös Samba, NFS ja FTP palvelin, jonne voi kopioida tietokoneelta mediat. Nopeus 100 Mbps verkossakin jää vain 5 Mt/s joten isompien elokuvakokoelmien siirtämiseen kannattaa varata aikaa. Popcornilla verkkojakoja selailtaessa ja sieltä videoita toistettaessa hitaudesta ei ole haittaa.
Käytännössä laite toistaa kaikki videot mitä sillä yrittää soittaa. Myös nykyään teräväpiirtovideoissa suosittu Matroska Video Container (MKV) ja sen sisällä oleva H.264/AVC-1 video näkyy hienosti. Popcorn jaksaa pyörittää sitä täydellä 1080p resoluutiolla ilman tökkimisiä. Ainoa nillittämisen aihe on se että Popcorn ei itse osaa purkaa DTS-ääntä, vaan ainoastaan puskee ne sellaisenaan eteenpäin mahdollisen vahvistimen purettavaksi. Valmistaja itse sanoo lisenssiongelmat syyksi. 
Tähänkin voi joskus tulla korjaus, sillä laitteen firmwaren saa päivitettyä hyvin helposti vain kaukosäädintä naksuttelemalla. Kaikki muut kokeilemani äänet pystyttiin purkamaan PCM stereoksi. Ainakin JPEG kuvia voi katsella ja MP3/WMA musiikkia voi kuunnella siinä missä videoitakin toistaa. Tosin kuvien katselu ja musiikin kuuntelu on tehty hyvin yksinkertaisesti.
Kätevänä yksityiskohtana Popcorn osaa soittaa DVD-videot suoraan ISO-image tiedostoista, valikoineen ja tekstityksineen kaikkineen. Myös suomalainen digitv TS-MPEG2 toistui ongelmitta, tosin DVB-tekstityksiä ei saa näkyviin. Erilliset tekstitykset toimivat kun ne on joko upotettu videotiedoston sisään tai sijaitsee erillisessä tiedostossa videon kanssa samassa hakemistossa.
Ehkä erikoisin ja etukäteen kiinnostavin ominaisuus Popcorn Hourissa on sen sisäinen BitTorrent client. Sen käyttäminen vaatii tietysti kiintolevyn asentamisen. Ohjelma on erittäin yksinkertaistettu, mutta toimii. Sitä voi hallita myös verkon yli WWW-selaimella. Käytännössä en ole sitäkään käyttänyt, koska torrentit saa kuitenkin imuroitua kätevämmin oikealla tietokoneella ja sitten vain katselee Popcornilla videoita verkon yli. 
Popcornihan ei tietenkään osaa purkaa esim. RAR paketteja. Jos Popcorn tulisi käyttöön talouteen jossa ei olisi media-arkistoa lähiverkossa niin silloinhan kiintolevy ja BitTorrent ohjelma olisi ehdoton. Minun tapauksessa vehje toimii paremmin pelkkänä verkkotoistimena.
Päävalikosta löytyy myös Web Services valinta, josta löytyy etukäteen tarjottuja (nämä kaiketi päivitetään verkon kautta lennossa) www-palveluita. Mielenkiintoisimpina sieltä löytyy YouTube ja Flickr clientit. Ne ovat erittäin hankalia ja hitaita käyttää, mutta hätätapauksessa toimivat. Videoita ja kuvia voi hakea hakusanoilla ja niiden toistaminen onnistuu. YouTube videot ovat vaan niin törkeän huonolaatuisia että oikein tekee pahaa katsella niitä isolta ruudulta. Videoita ei myöskään voi lainkaan kelata. 
Clientit näyttävät päällepäin hienoilta mutta eivät ne ole. Niiden lisäksi valikoimista löytyy jotain podcasteja ja RSS-feedeistä uutisia ja säätietoja hakevia selaimia. Onneksi lähellä on tietokone jolla voi tälläiset asiat hoitaa. Myös jonkinlainen nettiradio (Shoutcast) soitin löytyy. Radioasemien selailu tosin tuntui toimivan vaan yhdellä isolla listalla.
Kokonaisuutena Popcorn Hour sopii television kaveriksi samaan lähiverkkoon tietokoneen tai verkkolevyllä olevan videokirjaston seuraksi hyvin. Se toistaa modernitkin teräväpiirtovideot ilman ongelmia. Vaihtoehto Popcornille olisi HTPC-tietokone, mutta jos ei intoa riitä säätää vastaavaa toiminnallisuutta itse, saa Popcornin ostamalla ihan kelpo videotoistimen. Muulle hässäkälle ei kannata antaa paljoa arvoa. Sinänsä täyttä 1080p videota HDMI:n läpi toistava äänetön ja pienikokoinen laatikko ei ole ihan turha vehje.
Recent Comments